Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
03.04.2009 - 22:24

Runotorstain haaste 126: Mikä tämä on?




Se ei koskaan puhunu mulle
ei se katsonu silmiin
Mut en mä sille ollu pelkkää ilmaakaan.
Mähän pilasin sen elämän.

Siitä ois tullu joku
tai jotain, tai ainakin
siitä ois voinu tulla
mut me pilattiin sen elämä

me vaan tultiin ja oltiin
ei me muutakaan voitu
ku ei voitu kelata taaksepäin
sitä elämän filmii

nyt mä vasta tajusin
ettei se koskaan hymyilly mulle
kysyn vaan iteltä
mikä tämä on?


Siinäpä tätä runotorstaita.

Utua kirjoitti 04.04.2009 - 06:42
Niin olemattoman suruisa ihmissuhde, jota kumpikaan ei tajua, tässä ja nyt. Tai kepeä.
NUORUUS! Sitä se oli.
Crane kirjoitti 04.04.2009 - 16:23
Puuttuiko todellinen kosketuspinta, johon tarrautua....
Olihan siinä kuites jotain; meni toisen elämäkin pilalle.

genoveeva kirjoitti 04.04.2009 - 16:23
Utua, sithän runossa on JOTAIN kun ei heti selviä mikä tai kuka se on. Se siis.
En ajatellut nuoruutta, mutta sopii siihenkin hyvin.
genoveeva kirjoitti 04.04.2009 - 16:25
Jeps Crane. Pilalle meni kuulemma. Sellaista sattuu vaikkei pitäis. Kerron sit parin pv päästä mistä on kyse.
Marjattah kirjoitti 05.04.2009 - 22:44
Useimmat meistä ei tiedä, että on tahtomattaan tallannut tai murskannut. Kaikkihan olemme. Tietäminen tekee kipeää. Kun ei vaan liian isoa taakkaa ota kantaakseen.
Jerry kirjoitti 06.04.2009 - 13:49
No ei miltään kovin kivalta saattaapi olla ja saattaapi olla ettei ookkaan jutulta.
Genoveeva kirjoitti 06.04.2009 - 15:25
Kirjoitin tuon yhtenä päivänä kun tajusin, että äiti ei koskaan hymyillyt minulle. Sellaista se joskus on, lapsena olo ja äitinä olo.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Runoutta. Kommentteja yhteiskunnasta, feminismistä, politiikasta,lapsista. miehistä, naisista.Uusperheellinen, kahden pojan äiti.Ikuinen opiskelija ja yhteiskunnallinen aktivisti.

Sivut
Kuis monta kävijää


+2999 kävijää
4.4.2007
laskurissa 7718


Jotain lainattua

Olkoot siunattuja ne
jotka eivät usko
elämäänsä kenellekään.


-Fernando Pessoa


Kulje sateenkaarta pitkin;

kulje sävelten siivin,
ja kaikki ympärilläsi on kaunista.
Pimeästä sumusta pääsee aina pois
sateenkaarta pitkin.

~Navajo-intiaanien laulu~
(Kuutamon-Kumotus)


Ollaksesi suuri ole kokonainen:
älä mitään itsessäsi liiottele,
äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu
joka lampeen
koska se loistaa korkealta.

- Fernando Pessoa
Sivupohja
Sinun lapsesi
Kirjoittanut: Kahlil Gibran 

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
 ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
 itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
 taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.