Oodi talvelle

Valkeat hanget
kuin rautakanget
puut pystyssä kovin
ainakin tovin

Tuulta riittää
se hankea niittää
kinosta tasaa
tai lisää kasaa

ei pelota lain
talven kun sain
lumen ja jään
siintävän nään

kun silmäni avaan
ja ulos ravaan
hupsahdus vain
pesun lumisen sain

vajoaa nilkka
lentää hilkka
päästä, kun tuulee
vinkunan kuulee

talvi on oikee
suu hymystä soikee
suur riemu on mulla
sai talvi jo tulla.

Talven iloa, sitä ei etelän asukki useinkaan koe.

Talvelle ruusunen.

Laskuri näyttää, että blogissani olisi käynyt reilut 40 000 bloggaajaa. Kahteen kertaan laskuri pysähtyi, ekalla kerralla nollautui ja toisella lähti käyntiin alemmasta luvusta kuin piti. Jotain 45 000 on siten oikea määrä. Paljonhan tuo on. Tiedä sitten mitä sivuilta on luettu, käväisty vain vai syvennytty.

Bloggaaminen jatkuu.

Oodi yksinäiselle puulle

Sulosilmusi nuo
mun mieleeni tuo
jotain kaunista niin
ja herkkääkin

kasvat suureksi niin
että sun latvuksiin
paljon on matkaa
juureltasi

saan kai halata sua
se lämmittää mua
ja toivoa antaa
elämääni.

Tällä osallistun runokilpailuun Luovuutta- blogissa.

Juhlallinen, vaikkakin paatoksellinen, rallattaa voi tai vakaana soi.
Muuta ei nyt syntynyt.

MIksi valmistetaan epäterveellisiä tuotteita?

Limppari on epäterveellistä, ainakin liikaa juotuna. Olin lentää peffalleni kun kerran yhdessä paikkakuntamme kaupassa ei ollut kuin 1,5 litran limuja "kun ei kukaan pikkupulloja osta".

Jalkaraspia ei pitäisi käyttää, aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Silti niitä valmistetaan ja myydään.

Korkeat korot jokapäivä käytettävissä kengissä ovat pidemmän päälle jalkavaivojen äiti. Kuka on joskus kuullut kenkäkaupan myyjän suosittelevan matalampia korkoja?

Joka sään saappaat menevät mäsäksi lätäköissä. Kuka myy kumisaappaita vaihtoehdoina?

Antiperspirantit pilaavat paidoista kankaan. Silti kohtuuhinnalla ei muita dödöjä ole myynnissä.

Sokeri se vasta onkin epäterveellistä. Silti sokerisia välipaloja suositellaan terveellisinä.

Satoja esimerkkejä vastaavista vinoutumista todellisten tarpeiden ja markkinoiden kohtaamisessa.

Miksi.

- aivan oikein, eikysymysmerkkiä miksi- sanan jälkeen, koska järkevää vastausta ei ole.

Tuhlaus on ...ajan trendi.

Valmistetaan huonoja tuotteita jotka eivät kestä.

Autot, telkkarit, videot, fillarit: missä kestokulutushyödykkeet, mitkä ennen ymmärrettiin jonain muuna kuin kertaköyttötavara tai ylipäätään käytössä suhteellisen nopeasti kuluva tavara.

EI muuta tänään.

Muistanpa aikaa kun tässäkin blogissa käytiin kiivasta keskustelua tasa-arvosta. Silmiin sattui tämä aamuna mainio määritelmä naisten ja meisten välisestä tasa-arvosta:

Sukupuolten välisellä tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset voivat kehittää kykyjään ja tehdä valintoja ilman sukupuolesta johtuvia tiukkoja rajoituksia. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan naisten ja miesten erilaisten käyttäytymistapojen, pyrkimysten ja tarpeiden yhtäläistä arvostamista. Sukupuolten välinen tasa-arvo tai sen puuttuminen on ajasta ja paikasta riippuvainen. Se vaihtelee historiallisesti sekä kulttuurisesti ja on ihmisten toiminnan tulosta.

Voisiko sen sattuvammin sanoa.

Etenkin sana feminismi saa monen miehen kiukustumaan. Tokkopa kiukun keskeltä huomaavat edes kysyä, mistä on kyse, mitä sana merkitsee. Paitsi signaalia kiukustua...

Hyvää alkanutta vuotta bloggaajille.

Hiljaista on ollut blogissani viimeiset viikot, muuten sanan säilä on säihkynyt, mieteitä muhinut ja ajatus tuskin hiipunut toisen tieltä.

Toivotan kaikille lukijoilleni Upeaa Uutta Vuotta 2010.

Surullisia tapahtumia on ollut, myös iloisia. Toivottavasti tänä iltana kuultu murheeellinen tapahtumasarja Espoosta (kuusi kuollutta) ei saa aikaan vihaa yhtä kansakuntaa, saati maahanmuuttajia kohtaan.

Uutinen sai minut muistelemaan nuoruuden aikuista interrail-matkaa. Nuori albaanimies kulki päivän perässäni, ystävättäreni perässä toinen albaani. Minun seuralaiseni kirjoitti vuoden verran Suomeen ja mieluusti olisi tullut kyläilemään. Luopui toivosta vasta kun kirjoitin meneväni naimisiin ja toivovani paljon lapsia. Perinteinen nainen hänen mielestään siis, kaiketi. Valkokuva hänestä on tallessa, kirjeet eivät. Liekö vaikeus ymmärtää eroamisen logiikkaa yhtenä syynä kulttuurissamme tapahtuviin surullisiin tapahtumiin.
 

Perinneruokien joulu: karjalan piirakoita, paistia, kinkkua, kukkosia joulun jälkeen, mantelia ei puuroon piilotettu: ei syöty puuroakaan. Leppoisaa olemista, joskin uusperheellisen kireyttäkin jonkin verran. Kun kaksi elämää yhtyy ilman tietoa ja ymmärystä vuosien tapahtumista ja eri vaiheista perhe-elämässä, vaatii paljon ymmärrystä, onneksi oli uskallusta solmia tämä liitto. Kiitollinen olen elämänkumppanilleni monista hyvistä asioista. Onni on - koti(kin).

Bloggaillen ensi vuoteen.

Runotorstain haaste n:o 149: Räiskyvä

Mennään kerrankin itteemme ja kirjoitetaan perheestämme.

Huuto alkaa, uhoaa
hiljaisuuden tuhoaa
tuo perhepiiri äänekäs
sanoissansa kärjekäs

Ei pidättele kasvatus
turhan fiini hapatus
nousee selkärangasta
jo repii seinäkangasta

mut usein huulin hymyää
kiukku piiloon lymyää
on iloinen ja säihkyvä
tää pikkuperhe räiskyvä.

Runotorstai, 148. haaste

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

           (Kiinalainen sananlasku)

On jokaisella paikkansa / linnunradan laidalla /
tai keskiössä kulkee saa / joukossamme vaeltaa /
niin on myöskin ruohon sen / korren taikka tupsusen /
vaikkei sentään kuningas / niin oman paikan valtias.

Kun isää ei enään ole

Viime torstaina sain tiedon, että isäni siirtyi karjalaisittain ilmaistuna tuonilmaisiin. Lapsena minun oli vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa,  kun puhuttiin nukkuneista. Joskus erehdyin, joku olikin päiväunilla, joskus puhuttiin kuolemisesta ja luulin henkilön nukkuvan.

Kuolema on tabu, siksi kai käytetään kiertoilmaisuja. niin kuin karhuista. ettei manattaisi liian aikaisin tulemaan ja viemään.

Isäni kuihtui viimeisinä viikkoina, syöminen oli hankalaa, voimattomuus valtasi.

Me lapset kävimme tervehtimässä kuka mitenkin, joskus useammin, joskus harvemmin. Välimatka hankaloitti, ja omat flunssat ja muut: tartuntoja piti välttää.

Ristiriitaisia ajatuksia mielessä paljonkin. Lapsuuden rankaiseva isä avun tarpeessa olevana kutistuvana vanhuksena. Onneksi jo parikymmentä vuotta sitten puhuimme asiat niin selviksi kuin on tarpeen. Isä puhui tuntikausia elämästään ja selvitti asioita.

Isäni oli vanhan kansan tekojen mies. Välittämistä meille lapsille osoitti tekemällä. Siskon kodissa teki remonttia lähes viimeisillä voimillaan, minulle ja miehelleni paistoi perhejuhliimme karjalanpiirakoita, äidilleen tekin kauniin puisen pillerirasian, koirallemme koirankopin.

Meillä oli tavallaan uusperhe viiimeiset 28 vuotta. Vaietut ristiriidat uhkaavat nousta esiin. Olen ollut aina kiltti, enkä ole "riidellyt" sen kummemmin äitini kuin äitipuolenkaan kanssa. Hiljaisen sopu parempi kuin riita.

Kaksi viikkoa sitten kävin viimeisen kerran tapaamassa isää. Sanoin ovella lähtiessä, että parin kolmen viikon päästä tavataan. Pala kurkussa poistuin, olin kuulevinani isän sanovan, että ei tavata. Siihenkin sanoin, että tavataan ja pidä huolta syömisestä ja juomisesta.

Luontoa rakastava ihminen kuten isäni, on elänyt kuoleman läheisyydessä ikänsä. Tuskin kuolema hänelle oli arvoitus, pelon lähde tai mitään muutakaan erityistä. Se vain oli.

Muistan hänen sanojaan, kun juttelimme aikoinaan kuolemasta pikkuveljen siunaustilaisuutta järjestettäessä. Isä sanoi, että hän on tuolla metsässä kulkiessa oppinut, että mistään ei voi nähdä, mikä puu kaatuu ensin. Ei edes laho sisus kerro ensimmäisestä myrskyssä kaatuvasta puusta.

Isä ei uskonut kohtaloon, ei jumalaan, lapsuudessani meillä oltiin pikemminkin kiukkuisia kun kouluopetuksessa tähdennettiin iltarukouksen merkitystä. Elämä oli hänelle elämä. Alkaa ja päättyy. Isän määräaika päättyi nyt.